Kansainvälisesti yleinen näkemys on, että muistisairaat ihmiset ovat vammaisia ja että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus koskee myös heitä. Suomi aikoo lähiaikoina ratifioida tämän YK-sopimuksen, jonka maamme allekirjoitti jo vuonna 2007. Perheoikeuden dosentti Anna Mäki-Petäjä-Leinosen mukaan sopimuksessa määritelty vammainen henkilö tarkoittaa myös etenevää muistisairautta sairastavaa ihmistä: sopimuksen määritelmän mukaan vammaisuus voi johtua ruumiillisesta, henkisestä, älyllisestä tai myös aisteihin liittyvästä vammasta.

Valmisteilla olevaan uuteen vammaispalvelulakiin on kuitenkin ehdotettu rajausta, jonka mukaan uutta lakia ei sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden vuoksi. Muistisairaan jättämistä ilman vammaispalveluja perustellaan sillä, että muistisairaat ovat vanhoja ja että heidän oikeuksistaan säädetään vanhuspalvelulaissa. Vanhuspalvelulaki ei kuitenkaan takaa muistisairaille vammaispalvelulakiin kirjattuja oikeuksia erityispalveluihin, kuten henkilökohtaiseen apuun.

Lähde: Helsingin Sanomat 10.10.2015

Yhdenvertaisuusperiaatteella pyyhitään nenää taloudellisista syistä: muistisairaudet ovat iäkkäiden keskuudessa yleisiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit ovat rajallisia. Mieleen nousee venäläisten kansanviisauksien klassikko: toivoimme parasta, kävi kuten aina.

Mutta voimme toki käydä arkisin toimin sotaa apatiaa vastaan. Suomen Muistiasiantuntijoilta ja HomeInstead Seniorihoiva –yritykseltä on ilmestynyt käytännöllinen opas, jonka avulla on helppo opastaa muistisairaan kohtaamiseen. Kannattaa katsoa täältä.

Kiireisimmille on alla yksi vinkkilista malliksi.
Kun haluat kirjata ylös läheisesi muistoja, pidä mielessä seuraavat seikat:
1. Ota keskusteluun mukaan muitakin perheenjäseniä. Näin läheisesi ei häkelly huomion keskipisteenä olemisesta.
2. Muistelkaa valokuvia yhdessä. Voit auttaa läheistäsi muistelemaan tapahtumia tarkemmin.
3. Kerro myös omista muistoistasi, mitkä liittyvät läheisesi jakamiin tarinoihin.
4. Kysy selkeitä kysymyksiä, mutta älä kuulustele.
5. Esitä avoimia kysymyksiä, mikäli mahdollista. Näin saat enemmän tietoa, koska läheiselläsi on mahdollisuus jakaa enemmän. Voit aloittaa kysymyksen sanoilla: ”Kerro minulle…”
6. Keskity muistoihin yleisellä tasolla. Älä kiinnitä liikaa huomiota mahdollisiin virheisiin tai unohduksiin.