Kirkon vanhustyöhön kohdistetaan sekä kansalaisten että sosiaalityöntekijöiden taholta odotuksia tehtävistä, jotka ovat kuuluneet tai yhä kuuluvat julkisen sektorin työnkuvaan. Vanhusväestön hengellisiin ja uskonnollisiin tarpeisiin vastaamisen lisäksi on nähtävissä odotuksia kaiken psykososiaalisen työn siirtämisestä kirkon vastuulle, toteaa Päivi Pöyhönen väitöksessään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli vanhustyössä, joka tarkastettiin 23.10.

Suomessa evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa vanhustyötä osana diakoniatyötään ja yleistä seurakuntatyötä. Vanhusväestöön kohdistuvat työmuodot ovat muuttuneet mukaillen yhteiskunnallista kehitystä ja muutosta. Kirkon tehtäväksi voi nähdä enenevässä määrin ihmisten välisen sosiaalisen solidaarisuuden vahvistamisen, jota tarvitaan kun yksilön vastuu itsestään ja lähipiirinsä vanhoista ihmisistä lisääntyy, Pöyhönen arvioi väitöksessään.

Kannattaa katsoa myös Kirkkopalvelut ry:n laatima opas, johon on poimittu käytännön työssä saaduista kokemuksista keskeisimmät asiat.

Epäileville tiedoksi sisällysluettelo:

Diakoninen kotikäyntityö
Kotikäyntityön perustelut ja tavoitteet
Etsivä työ – miten apua tarvitsevat löydetään?
Kotikäynti vastaa vanhuksen hätään
Menetelmiä ja keinoja vanhuksen auttamiseksi
Vapaaehtoiset kotikäyntityössä
Työtä tukevat ja vaikeuttavat asiat
Eettiset periaatteet kotikäyntityössä

Lähde: Diakoninen kotikäyntityö – tukea ja rohkaisua vanhusten parissa tehtävään kotikäyntityöhön (2010)