Erilaiset päämäärät voivat lisätä elämän mielekkyyttä ja siksi onkin hämmästyttävää, ettei iäkkäiden ihmisten tavoitteita ole aiemmin juurikaan tutkittu toteaa Milla Saajanaho väitöksessään ”Personal goals in old age – relationships with resources in life, exercise activity and life-space mobility”, joka tarkastettiin 12.2.

Saajanaho selvitti, minkälaisia tavoitteita iäkkäillä ihmisillä on, miten voimavarat elämän eri osa-alueilla vaikuttavat niiden asettamiseen ja miten tavoitteet voivat kannustaa iäkkäitä ihmisiä liikkumaan ja laajentamaan elinpiiriään.

Tutkimukseen osallistuneiden, 66–90-vuotiaiden miesten ja naisten, tavoitteet liittyivät useimmin terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja matkusteluun. Yksin asuvissa oli enemmän niitä, joilla ei ollut lainkaan tavoitteita elämässään. Lisäksi he, joilla oli kävelyvaikeuksia, oli vähemmän ihmissuhteisin, harrastuksiin ja liikuntaan liittyviä pyrkimyksiä.

Saajanaho toivookin, että yhteiskunnassa panostettaisiin enemmän iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksiin osallistua omien toiveidensa mukaiseen toimintaan. Esimerkiksi kuljetusapua ja vapaaehtoisia ulkoilu- ja harrastuskavereita voitaisiin tarjota enemmän.

Mietin tutkijan toivetta ja nykyistä hallitustyöskentelyä. Reformiksi eli uudistukseksi kutsuttu ”Kuntien kustannusten karsiminen tehtäviä ja velvoitteita vähentämällä” –toimenpideohjelma varmaankin laskee omien toiveiden mukaisen toiminnan tapahtuvan jatkossa aiempaa enemmän vapaaehtoisvoimin.