Riittävyyden tai pikemminkin riittämättömyyden teemoja pohditaan vanhustyössä yhä useammin. Kaija Suonsivu kirjoittaa artikkelissaan, että: ”Työelämä näyttää vanhustoiminnassakin vaikeutuvan. Mikään ei tunnu riittävän vaikka kuinka paljon tekisi ja yrittäisi”. Hän viittaa sairaanhoitajaliiton julkaisemaan työolobarometriin (2015), jonka mukaan suomalaiset sairaanhoitajat ovat entistä tyytymättömämpiä työoloihinsa. Haluttaisiin toimia eettisesti oikein, antaa vanhusasiakkaille enemmän aikaa ja läsnäoloa.

Suonsivu tuo artikkelissaan esille työnohjauksen peruskysymyksiä, kuten onko oikeutta väsyä tai olla pitämättä vanhuksesta. Hän päätyy esittämään, että työhyvinvoinnin malli rakentuu parhaiten henkilöstön omin voimin. (Suonsivu, Kaija. Riittämättömyyden kokemukset vanhustoiminnassa. Gerontologia 1/2016, 27-29)

Itse mietin, että oikeutta pyrkiä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin on mahdollista tukea myös pienin askelin. Mainospalana Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta valmistuneen geronomin yritys Noppaperhonen, joka tekee kotimaisia ja luonnonläheisiä ajanviete- ja toimintakykyä tukevia tuotteita.

Tämä on minun tapani geronomina kehittää vanhustyötä. Tuotteillani voin tuoda myös muille sektoreille uusia, erilaisia työvälineitä. Olen vakuuttunut siitä, että liikunta, luonto, mielekäs tekeminen ja yhteisöllisyys vahvistavat hyvinvointiamme. – Marja Ruoti, geronomi (AMK)