Jos teititellään, ketä pitäisi teititellä? Tätä on tutkittu laajassa suomalaisessa kyselyssä. Vain vajaa neljännes vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa: ”Sinuttelen kaikkia tapaamiani henkilöitä”. Yli puolet ilmoitti teitittelevänsä kaikkia itseään vanhempia, joita ei tunne entuudestaan. Monissa muissakin yhteyksissä on tullut esille, että nimenomaan ikä on tärkein kriteeri sopivaa puhuttelutapaa valitessa.

Kiinnostavaa on, että viime syksynä Loviisassa tehty tutkimus osoitti, että monet ikääntyneet kiusaantuvat teitittelystä ja kokevat sen tuovan vain turhaa muodollisuutta ja etäisyyttä keskusteluun. Lisäksi teitittelyn koettiin korostavan ikää epämukavalla tavalla eli saavan olon tuntumaan todellista vanhemmalta.
Toisaalta asiakaspalvelussa teitittelyn asema on vahvistunut, koska halutaan olla eurooppalaisia: moni on huomannut ulkomailla liikkuessaan, että asiakasta puhutellaan aina teititellen. Tätä on tulkittu siten, että nimenomaan teitittely on oikea keino osoittaa kohteliaisuutta myös Suomessa.

Suomen kielen yliopistonlehtori Hanna Lappalainen kirjoittaa uusimmassa Gerontologia-lehdessä, että asenneilmasto puhuttelun suhteen ei ole selväpiirteinen. Osa iäkkäistä kokee sinuttelun vieraan taholta turhan tuttavallisena ja tungettelevana ja se, että esimerkiksi lääkäri teitittelee, on monesta arvostuksen ele. ”Ei liene muuta neuvoa kuin toimia niin kuin monet ovat tehneet tähänkin asti: kannattaa aloittaa varovaisesti ja haistella ilmaa, ehkä sittenkin ennemmin teititellen kuin sinutellen. Se ken teitittelystä kiusaantuu tai kokee sinuttelun miellyttävämmäksi, voi ystävällisesti ehdottaa sinutteluun siirtymistä”.

Lappalainen, Hanna (2016) Kuka kaipaa teitittelyä. Gerontologia 1/2016.