Iäkkäitä potilaita ei välttämättä kuntouteta yhtä innokkaasti kuin nuorempia, koska kuntoutuksen ei ole ajateltu hyödyttävän heitä yhtä paljon. Tutkimuksen mukaan ikää tärkeämpää kuitenkin on miten paljon kuntoutusta saa.

Palasin juuri opettajavaihdosta Kreetalta ja vierailin mm. Herakleionin kaupungin toimintakeskus numero kolmessa. Toimintakeskuksen piti olla ikäihmisille suunnattu päivätoimintakeskus mutta se olikin muutettu terveydenhoitaja-sosiaalityöntekijä-neuvola -pisteeksi, jonka alakertaan ikäihmiset saivat edelleen kokoontua mutta toiminta heidän tuli järjestää itse. Kuten sosiaalityöntekijä sanoi: nyt pitää priorisoida kehen satsataan. Vaikutti siltä, että priorisointi kohdistui ikäihmisten sijasta ehkäisyneuvontaan, lastensuojeluun ja koululaisten välipala-avustuksiin.

Suomen ongelmat tuntuivat kauempaa katsottuna pienemmiltä. Pettymykseltä tuntui silti lukea, että 93 % Valviran kyselyyn vastanneista on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua.
Psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen kaltoinkohtelun lisäksi kaltoinkohtelu voi myös olla rakenteellista, esimerkiksi palveluiden epäämistä tai ikäsyrjintää.

Kannattaa kerrata sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus (1.1.2016 alkaen) eli toiminnasta vastaavalle on viipymättä ilmoitettava epäkohtien lisäksi myös ilmeisistä epäkohdan uhkista. Vastaajista lähes puolet (43 %) ei osannut sanoa tai ei tiennyt, mistä ilmoitusvelvollisuudessa on kysymys.