Tampereen yliopiston tutkija Jari Pirhonen on jälleen otsikoissa vanhusten pitkäaikaishoidosta.
Aiemmin Pirhonen on esittänyt, että Suomessa vanhustenhoito on korkeintaan seiskan tasoa.

Pirhosen mukaan nykyisessä vanhusten pitkäaikaishoidossa toimintamallit on suurelta osin kopioitu kritiikittömästi terveydenhoidon puolelta. Hän muistuttaa, että pitkäaikaishoidossa vanhus ei tarkkaan ottaen ole hoidossa, vaan hän elää ja asuu palvelutalossa:”Sen pitäisi olla kaiken toiminnan lähtökohta”.

Käytännöllisiä parannusehdotuksia ovat vierailulle tulevien omaisten huomioiminen sekä muistelutyön rinnalle myös tulevaisuuteen orientoivien asioiden lisääminen.

Omaisten pitää tuntea, että he ovat tervetulleita, sillä läheisten ihmisten on todettu tukevan asukkaiden psyykkistä hyvinvointia ja vahvistavan itsemääräämisen tunnetta. Pelkkä mahdollisuuden olemassaolo näyttää usein olevan yhtä merkityksellinen asia kuin asioiden tekeminen, toteaa Pirhonen.

Ja kuka haluaisi olla ihminen ilman tulevaisuutta? Eräässä amerikkalaistutkimuksessa asukkaiden kesäinen kalastusmatka jakoi vuoden kahteen puoliskoon, jossa toinen puoli muisteltiin toteutettua reissua ja toinen puoli odotettiin uutta, kertoo Pirhonen.