Yhteiskuntapoliittisten odotusten mukaisesti hoivajohtajien tulisi ratkaista hoivan laatuongelmia aktivoimalla alaisiaan. Hoivatyöntekijät voivat nähdä itseensä kohdistuvat odotukset kohtuuttomina ja tilanne on hankala myös hoivatyön lähijohtajille. Näin toteaa Antero Olakivi väitöksessään ”The relational construction of occupational agency : Performing professional and enterprising selves in diversifying care work”, joka tarkastettiin 23.2.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kahta ratkaisuehdotusta, joita yhteiskuntapolitiikassa on esitetty vastauksena julkisen vanhushoivan laatuongelmiin:
1 laatuongelmia voidaan ratkaista uusilla, paljolti yksityiseltä sektorilta omaksutuilla johtamisopeilla, jotka tähtäävät hoivatyöntekijöiden ammatillisen aktiivisuuden, itsenäisyyden, sitoutumisen ja motivaation parantamiseen
2 laatuongelmia voidaan ratkaista rekrytoimalla hoivatyöhön valmiiksi sitoutuneita siirtolaistaustaisia hoitajia

Väitöstutkimuksessa ei löytynyt yhtään hoitajaa, joka ei olisi halunnut esittäytyä ja tulla nähdyksi aktiivisena, omatoimisena, sitoutuneena ja motivoituneena hoitajana. Toisaalta hoitajille laatuongelmat voivat näyttäytyä ongelmina, jotka johtuvat ensisijassa resurssipulasta. Niinpä johtajiin kohdistuu uudenlaisia osaamisvaatimuksia: hoivatyön sisältöosaamisen lisäksi lähijohtajien on kyettävä olemaan johtamisen, aktivoinnin ja kulttuurisen monimuotoisuuden asiantuntijoita.