Sipilän hallituksen yhtenä kärkihankkeena on taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen toiminnalliseen taiteeseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Aikaisemmasta apurahapainotteisesta työskentelystä ollaan siirtymässä ostopalveluksi tai palkatuksi henkilöstöksi. Tämä muuttaa taiteilijoiden työskentelyä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun palveluja karsitaan, jotain on tarpeen tuottaa tilalle. Taide on hyväksi havaittu osallistava ja kuntouttava menetelmä. Olennaista on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa kohdattaviin haasteisiin pystytään vastaamaan yhä enemmän ennaltaehkäisevillä toimilla, joiden avulla voidaan mahdollisesti välttää vaativammat ja taloudellisesti raskaammat sote-palvelut. Tämä on yksilön mutta myös julkisten sote-palvelujen rahoituksen näkökulmasta tavoiteltavaa. Kulttuuripalvelujen sisällyttäminen luontevana osana sote-palveluihin voi olla osaltaan antamassa ratkaisuja tulossa oleviin haasteisiin.

Kulttuuripolku senioreille-hankkeessa etsimme taiteilijan paikkaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tukipalvelujen tuottajana tai työntekijänä. Tulokulma on sosiaali- ja terveyspalvelu-lähtöinen, teemat ovat nousseet esille käytännön tilanteissa, kun taiteilijoita on haettu sosiaali- ja terveyspalvelujen eli julkisen sektorin toimijan ostopalveluna tuotettuihin tehtäviin silloin, kun sote tarjoaa taidetta, kulttuuripalvelua, yhtenä kuntoutusmuotona asiakkailleen.

Mitä se tarkoittaa, kun taiteilija tulee osaksi kuntoutuskeskuksen tai palvelukodin työyhteisöä? Moni taiteen koulutusala opettaa yksintyöskentelyyn. Työyhteisön osana oleminen on opittava jossain muualla. Toisaalta, kuinka moniammatillinen hoivakodin työyhteisö on – onko siellä tilaa toisenlaisella koulutuksella toimivalle? Henkilöstön, niin sote- sektorilla kuin kulttuuripuolellakin, valmiudet, osaaminen ja asenteet nousevat uudenlaisten toimintamallien juurruttamisessa ja käytännön työn sujuvuudessa merkittävään rooliin. On myös huomattava, että sosiaalipalvelut ovat lakisääteisiä ja niitä säädellään useissa eri laeissa. Eri lakien tarkoitus on turvata asiakkaan asema ja oikeudet sekä tukea laadukkaiden palvelujen tuottamista.

Sote-uudistuksen myötä palveluja yhtiöitetään, mikä vaikuttaa taiteilijankin asemaan. Suuntaus näyttäisi olevan sellainen, jossa ydintehtävät tuotetaan omana toimintana ja kaikki tukipalveluihin liittyvä tuotetaan ostopalveluna. Siksi sosiaali- ja terveyspiiri ei voi palkata taiteilijaa, koska henkilötyövuosia täytyy karsia. Kulttuurin saaminen luontevaksi osaksi julkisia sote-palveluja vaatii uudenlaisten pysyvien rakenteiden luomista. Jotta kulttuuri tulisi osaksi rakenteita, on kulttuurin ja soten kohdattava niin asenteellisella, palvelurakenteiden kuin rahoituksenkin tasolla.

Taiteilijan polku ikäihmisten taideohjaajaksi voi kulkea vaikka seuraavalla tavalla:

Kuvitteellisessa tilanteessa Päivätoimintakeskukseen haetaan taiteilijoita tuottamaan luovaa ja innovatiivista sisältöä. Tarjouspyyntö on jätetty julkisten hankintojen HILMA-järjestelmään. Taiteilija löytää siis tiedon mahdollisesta työtilaisuudesta HILMASTA. Ollakseen kelpoinen jättämään tarjouksen sosiaalihuoltopalveluna annettavan taidepalvelun tuottajaksi, on taiteilijan oltava rekisteröitynyt AVI:n sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin. Päästäkseen rekisteriin yrityksessä on oltava sosiaali- tai terveyspalan koulutuksen omaava henkilö. Sosiaalihuoltopalveluna tuotettava palvelu on arvonlisäverotonta, jolloin rekisteröity yritys saa vapautuksen arvonlisäverovelvollisuudesta silloin, kun se tuottaa palvelua sosiaalihuollon tukipalveluna. Silloin, kun kyse on muusta, kuin sosiaalihuollon tukipalveluna tuotettavasta palvelusta, työpajojen myynti on arvonlisäveron alaista. Arvonlisäverotuksessa on useita eri verokantoja tuotteesta riippuen. Tanssin opetuksen alv on 10%, mutta teatteri-ilmaisutyöpajan 24%. Teatteriesitysten myyminen on alv 0%.

Nyt taiteilija on saanut kevyessä, kansallisen kynnysarvon alittavassa hankinnassa myytyä palvelunsa ikäihmisten Päiväkeskukseen. Hän on ensimmäistä kertaa lähdössä tuottamaan työpajoja. Koska taiteilija on vasta vähän aikaa tehnyt työtä soveltavan taiteen parissa, hän ei ole perustanut yritystä, koska ei ole varma pystyykö tällä työllä itseään elättämään. Yrittäjänä ollessa taiteilijalla ei ole oikeutta työttömyysturvaetuuksiin. Kilpailutuksen jälkeen taiteilijat tuottavat palvelunsa ostopalveluna. Heitä ei siis oteta palkkatyöhön, eli taiteilija ei toimi työsuhteessa ikäihmisten päivätoimintaan järjestävään organisaatioon. Koska taiteilijalla ei ole yritystä, hän toimii ns. kevytyrittäjänä eli palvelun laskutus tapahtuu laskutusosuuskunnan kautta. Vuoden 2016 alusta alkaen Työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 6 §:ssä säädettyä yrittäjän määritelmää muutettiin. Muutoksen myötä suurin osa ns. omassa työssä työllistyneitä on vuoden 2016 lukien työttömyysturvalaissa tarkoitettuja yrittäjiä (yksityisiä elinkeinonharjoittajia).

Yrittäjän eläkelain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa. Koska laskutusosuuskunnan kautta tehtyä työtä ei yleensä tehdä työsuhteessa, myös tällaisen työn vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta arvioidaan TTL:n yrittäjiä koskevien säännösten perusteella.

Jos työnhakijaa on pidettävä yrittäjänä TTL 1 luvun 6 §:n perusteella, TE-toimiston tulee arvioida, onko henkilön työllistyminen yritystoiminnassa pää- vai sivutoimista. Ratkaisevaa arvioinnissa on yritystoiminnan vaatima työmäärä. TE-toimiston arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki toiminnan työllistävyydestä saatu näyttö. TE-toimisto siis arvioi, voidaanko henkilön katsoa pystyvän työllistämään itsensä toiminnallaan kokoaikaisesti siten, ettei hän voi ottaa vastaan muuta kokoaikatyötä.

TE-toimistossa arvioinnit käsitellään tapauskohtaisesti eikä pää- ja sivutoimisuuden rajasta anneta ennakkolausuntoja, koska arviointi perustuu kokonaisharkintaan. Näin ollen, vaikka taiteilija ei perustaisikaan yritystä, myös kevytyrittäjänä toimiessaan hänen soveltuvuuttaan työttömyysturvan piiriin arvioidaan TE-toimistossa.

Uudessa sote-laissa valinnanvapaus lisääntyy. Palveluja tuotetaan maakunnallisiin rakenteisiin. Yksittäisen taiteilijan pääseminen palvelun tuottajaksi maakunnallisissa rakenteissa voi olla haastavaa. Taiteilijan näkökulmasta sote-palveluihin sisältyvä taide ja kulttuuri voidaan nähdä uutena erikoistumisalana. Tällöin uusilla rakenteilla ja toimintamalleilla voidaan nähdä olevan myös merkittävä vaikutus taiteilijoiden työllistymiseen. Asiakkaiden tarpeiden, toimintalogiikan ja ansaintatapojen sekä myös sote-palveluiden liittyvän lainsäädännön ymmärtäminen ja omaksuminen osana omaa työtä on ollut tähän saakka taiteilijoille vielä varsin uutta. Tällainen ymmärrys on kuitenkin eräs olennainen edellytys taiteen ja kulttuurin sekä sote-palvelujen kohtaamiselle. Miten taitelijan kannattaa toimia, jotta saa elantonsa sosiaali- ja terveyspalveluista?

kaikki