Punainen tupa ja oma perunamaa, tuulessa keinuvat viljapellot, pakkasen narina kengänpohjissa ja lintujen viserrys pihakoivussa. Kukapa ei haluaisi ikääntyä luonnon läheisyydessä oman kodin rauhasta nauttien. Tällä hetkellä joka kolmas Etelä-Karjalan (31 %) ja Kymenlaakson (29,3 %) maaseutualueiden asukkaista on 65 vuotta täyttäneitä. Väestön ikääntyminen haastaakin erityisesti maaseutualueet pohtimaan keinoja eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Yksinäisyys ja eriarvoisuus maaseutualueilla

Maalla asumisessa korostuu henkilön omat kyvyt pärjätä, ympäröivä yhteisö ja saatavilla
olevat palvelut. Kun yksilön omat mahdollisuudet vaikuttaa liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja arjen saumattomaan sujumiseen vähenevät, eriarvoisuus maaseudulla kasvaa.

Yksinäisyyden kokemus puolestaan hiipii helposti niihin elämänkulun nivelkohtiin, jossa oma arki ja siihen liittyvät sosiaaliset roolit muuttuvat merkittävästi. Esimerkiksi muutokset omassa toimintakyvyssä, leskeytyminen, sairastuminen tai eläköityminen saattavat olla yksinäisyyden kokemuksen taustalla olevia tekijöitä.

Toukokuussa käynnistyneessä Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeessa pureudutaan maaseutualueilla asuvien ikäihmisten yksinäisyyden lieventämiseen, osallisuuden tukemiseen ja alueellisen yhteistyön vahvistamiseen ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hankkeessa työstetään verkostoissa Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa 4-6 pilotointialueella etsivän työn toimintamalleja yksinäisyyttä kokevien ikäihmisten tavoittamiseksi ja ohjaamiseksi heitä kiinnostavan toiminnan pariin.

Keinoja yksinäisyyden vähentämiseen

Suomesta löytyy paljon olemassa olevia toimintamalleja, joiden tavoitteena on mahdollistaa uusien sosiaalisten suhteiden syntymistä ja vähentää yksinäisyyttä. Maaseutualueiden tarpeisiin soveltuvia hyviä käytäntöjä ovat mm. yhteydenottokortit, kyläilyn vireyttäminen, puhelinringit, erilaiset ystäväpalvelun muodot, organisoitu naapuriapu ja erilaiset ryhmämuotoiset toimintamallit.

Tutkimustiedon pohjalta tiedetään, että sellainen ystävätoiminta vähentää yksinäisyyttä parhaiten, joka tarjoaa ikäihmiselle mahdollisuuden laajempaan osallisuuteen ympäröivissä yhteisöissä. Ryhmämuotoisissa toiminnassa on puolestaan tärkeää varmistaa osallistujien aito mahdollisuus vaikuttaa toiminnan sisältöön.

Tiedon jakamista ja osallistumisen tukemista

Hankkeessa lähdetään liikkeelle siitä, että kootaan, tunnistetaan ja jäsennetään, mitä olemassa olevaa yhteisöllistä ja osallistavaa toimintaa alueella on, ennen kuin aletaan luomaan uutta. Kysymys on myös olemassa olevien toimintojen saavutettavuudesta. Pelkkä tiedon jakaminen ei tässä riitä, vaan tarvitaan myös henkisen puolen esteettömyyden pohdintaa. Minkälaista psyykkistä kannustusta ja tukea ikäihminen tarvitsee uuteen toimintaan osallistumisessa. Esimerkiksi naapuri kaveriksi mukaan tai vapaaehtoista ystävää avuksi.

Toisaalta esteettömyys maaseudulla liittyy myös liikkumiseen ja kulkemiseen. Ilman omaa autoa kulkeminen kilometrien päähän kirkonkylälle on todellinen este toimintaan osallistumiselle. Hankkeessa pohditaan myös uusia kulkemisen ja liikkumisen tapoja aina kyytiringeistä kimppakyyteihin.

Laaja-alaista yhteistyötä tarvitaan

Etsivän vanhustyön keskeisenä työmuotona on jalkautuminen yksinäisten ikäihmisten pariin. Tämä edellyttää laaja-alaista yhteistyötä alueen kaikkien ikääntyneiden parissa toimivien tahojen kanssa. Maaseutualueilla näitä ovat kunnan työntekijät, kotihoito ja sen tukipalvelut, seurakunta, järjestöt sekä paikallisyhdistykset (mm. kyläyhdistys), taksit, apteekit, ruokakaupat, ateriapalvelut, naapurit, ikäihmisten omaiset ja läheiset.

Tärkeää on myös pohtia, miten yksinäisyydestä puhutaan. Yksinäisyys ei ole leima tai pysyvä olotila yksilön elämässä, vaan se on usein aaltoileva kokemus ja luonnollinen osa ihmisen elämänkulkua. Tarkoituksenmukaisten tukimuotojen löytyminen edellyttääkin yksinäisyyttä kokevien elämäntilanteiden ymmärtämistä. Olennaista on nostaa esiin niitä tapoja, joilla ihmiset voivat liittyä toistensa seuraan.

Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeessa tuetaan maaseudun ikäihmisten kotona asumista tutussa elinympäristössä sekä vahvistetaan heidän osallisuuden ja turvallisuuden tunnettaan. Hanke toteutetaan ajalla 1.5.2019-30.4.2021 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maaseutumaisissa kunnissa. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja rahoituksen on myöntänyt Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kirjoittaja on Helmi-hankkeen projektipäällikkö Heini Maijanen