Ajankohtaista

2502, 2020

Miten tulkita mittarin tuottamaa tietoa asiakkaan hyvinvoinnista?

Kirjoitus on kolmas osa julkaisusarjaa, jossa tarkastellaan 100 nuoren haastattelujen pohjalta nousseita huomioita nuorten miesten hyvinvoinnista ja elämästä Etelä-Karjalassa.

Esko-hankkeessa on kerätty vuoden ajan dataa nuorten miesten hyvinvoinnista. Viime blogissa esittelinkin kuvaajan, joka keskiarvoisen eteläkarjalalaisen vastaajan tuloksista piirtyy. Tällä viikolla otan käsittelyyn kaksi erillistä vastausta ja pohdin, mitä ne kertovat. Toisessa vastauksessa melkein kaikki asiat ovat hyvin, niistä rakentuu yksilön elämässä hyvinvointia. Toisessa esimerkkivastauksessa taas yleisvire on negatiivisen puolella ja elämässä näyttää olevan enemmän kuormittavia ja hyvinvointia syöviä asioita.

 

Pohdin tässä blogikirjoituksessa sitä, mitä nämä vastaukset voivat kertoa työntekijälle ja kuinka niitä voi tulkita. Oikeanlainen tulkinta on tärkeää, sillä se toimii pohjana sille, että osataan etsiä oikeanlaiset toimet, joilla auttaa ja jotka voisivat tukea nuoren hyvinvointia. Palveluiden tarjoaminen väärään aikaan tai tarpeettomina on yhteisien resurssien hukkaamista, joten ongelmakohtien tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

 

Esimerkkivastaus 1.

Kaveri, joka on nämä vastaukset antanut, näyttää mittarin perusteella voivan pääsääntöisesti oikein hyvin. Arvot omasta hyvinvoinnista ovat reilusti nollalinjan eli neutraaliksi koetun alueen yläpuolella. Kaikki paitsi yksi. Osio, jossa on kysytty perheestä ja läheisistä tipahtaa pahoinvoinnin puolelle.

 

Työntekijänä olisi ehdottoman tärkeä huomata ja uskaltaa tarttua tähän kysymykseen. Mikä läheisten kanssa vaikeuttaa elämää? Mitä ovat ne konkreettiset asiat, jotka ovat huonosti lähisuhteissa? Mitä tukea ihminen tarvitsisi tai toivoisi? Mikäli vastaaja ei osaa yksilöidä tarkemmin, mikä perhesuhteissa kuormittaa, työntekijällä olisi hyvä olla jonkinlainen kysymysvalikko, joilla vastauksia voi kartoittaa tarkemmin. Tässä kyselyssä perhe ja läheiset -osiossa vastattiin yhteensä neljään kysymykseen, jotka koskivat parisuhdetta, suhdetta lapsiin sekä perheen ja ystävien merkitystä elämästä. Mikäli ihminen on kokenut olonsa yksinäiseksi, hän on voinut valita kyselyssä neutraalin vaihtoehdon, mutta negatiivisen puolelle painuvissa vastauksissa on täytynyt tuottaa tietoa lähisuhteista, joissa on jonkinlaisia ongelmia ja jotka tuottavat murhetta. Tällaisia asioita ei ole kovin helppo nostaa keskusteluun, joten on vastaajan rohkeuden ja avoimuuden kunnioittamista kysyä lisää ja tarjota joko jonkinlaista ratkaisua tai mahdollista tukea, terapiaa tai muuta tilanteen selkiyttämiseksi. Ensimmäinen askel on kuitenkin otettu, kun ongelma on tunnistettu ja se on nostettu keskusteluun.

 

Esimerkkivastaus 2.

Tällä vastaajalla ei mikään elämän osa-alueista tuota hyvinvointia. Kyseessä on siis näiden vastausten valossa huonosti voiva, onneton yksilö. Hyvinvointimittarin käyttämisessä ja vastausten purkamisessa pääperiaate on, että vastauksia läpikäytäessä, keskitytään myös niihin asioihin, joista ihminen saa voimaa ja kokee iloa, jotta asioiden käsittely ei luiskahda aivan maailmanlopun pessimistisimpiin tunnelmiin. Tällaisen vastaajan kohdalla se ei kuitenkaan ole mahdollista eikä sellaista lähestymistapaa kannata keinotekoisesti valita. Tilanne kannattaa sanoittaa suoraan ja rehellisesti. Asiaa voi lähestyä esimerkiksi tulosten pohjalta piirtyvän graafin avulla ja lähteä vastaajan kanssa yhdessä miettimään, mikä olisi akuutein hoitoa vaativa asia.

 

Näissä vastauksissa elämän orientaatio, joka sisältää myös suhtautumisen tulevaisuuteen, on kaikista heikoimmalla tolalla. Toiseksi pahiten asiat ovat asuin- ja toimintaympäristöä tarkasteltaessa. Lähtisinkin pureutumaan näiden kahden teeman kysymyksiin ja ennen kaikkea siihen, mitä voitaisiin yhdessä tehdä, jotta kaikista huonoimmin olevat asiat saataisiin nousemaan edes vähän.

 

Mittareita toistettaessa tai pitkäaikaisesti seuratessa, on huomattu, että kun yhtä asiaa saadaan parannettua, se vaikuttaa moniin muuhunkin osiin elämässä. Varsinkin asumiseen ja elämänhallintaan liittyvät kysymykset ovat sellaisia, että ne kannattelevat monia muitakin asioita, kun niihin voidaan vaikuttaa ja niitä systemaattisesti lähdetään parantamaan ja tukemaan. Tärkeää on tuottaa myös puhetta ja tietoa siitä, että asioihin voi tarttua ja niitä voi lähteä rationaalisesti pienin askelin parantamaan.

 

Asiakas, joka tuottaa omasta hyvinvoinnistaan tällaista tietoa, on juuri se, keneen kaikki mahdolliset paukut ja palvelut olisi kohdistettava. Tämä on työntekijälle huomionarvoisa tieto. Rajallisten resurssien järkevä jakaminen on mahdollista juuri sen kautta, että asioita on tarkasteltu ja mitattu ja sen perusteella niihin tarjoutuu mahdollisuus myös tarttua. Ei tarvitse siis edetä mutu-tuntumalla eikä haparoiden tällä kentällä, jossa onnistumiset ovat usein pieniä ja edistyminen miltei näkymätöntä vaan tarjolla on työväline paitsi ongelmista puhumiseen myös niiden ratkaisemiseen. Työntekijän kannalta olisikin tärkeää päästä myös kerryttämään tietopankkia ja olla osa yhteisöä, jossa erilaisia ongelmia ja ratkaisuja päästäisiin jakamaan monialaisesti ja toisten työtä tukien.

 

1402, 2020

Vapaa-ajan vietto ja syrjässä asuminen

Kirjoitus on toinen osa julkaisusarjaa, jossa tarkastellaan 100 nuoren haastattelujen pohjalta nousseita huomioita nuorten miesten hyvinvoinnista ja elämästä Etelä-Karjalassa.

Alla oleva kuvaaja näyttää hyvinvointimittari-haastattelujen keskimääräisen vastauksen. 0-arvo eli keskellä kulkeva viiva kuvaa tasoa, jossa hyvinvointi on ok, ei kummemmin hyvää eikä huonoa. 0-viivan alapuolella olevat asiat ovat niitä, joissa tulee esiin arkeen ja hyvinvointiin liittyvät pulmat ja hyvinvointia verottavat asiat. Linjan yläpuolelle nousevat asiat taas ovat niitä kohtia, joista ihminen saa voimia ja jotka lisäävät hyvinvointia.

 

Etelä-karjalalaisten sadan vastaajan joukossa kaksi asiaa tipauttaa hyvinvointia ylivoimaisesti eniten. Ne liittyvät arkeen ja vapaa-aikaan sekä elämän orientaatioon. Elämän orientaatiota tässä kyselyssä kartoitettiin kysymällä 4 kysymystä liittyen ilon kokemiseen, itsekäsitykseen ja siihen, miten suhtautuu tulevaisuuteen. Arkeen ja vapaa-aikaan liittyvissä osiossa käytiin läpi sitä, miten arkielämä sujuu ja onko vapaa-ajalla mielekästä tekemistä.

Vastauksissa on siis pääosin vastattu niin, että suurin osa vastaajista kokee arjessaan olevan ongelmia eikä vapaa-ajalla ole erityisesti mielekästä tekemistä. Kyselyyn vastaajat ovat etelä-karjalalaisia ja vain osa heistä osuu kaupunkialueella Lappeenrannassa tai Imatralla. Puhutaan siis elämisestä ja arjesta maaseudulla ja alueella, josta kuulee usein sellaisten otsikkosanojen alla kuin muuttotappio, tehdas suljetaan, pitkät välimatkat ja tyhjillään olevat asunnot. Ei ole erityisen yllättävää, että nuoret kokevat arkensa hieman tyhjäksi tai että tulevaisuuteen ei ole helppo suhtautua erityisen toiveikkaasti. Sellaista asiaa, joka on tavallista, arkista ja johon on jo tottunut, on kuitenkin yksilön vaikea lähteä yhtäkkiä muuttamaan, vaikka olisikin tyytymätön. Moniin elämänmuutoksiin tarvitaan pääomaa, sekä taloudellista että henkistä. Pitäisi osata tehdä konkreettisia ratkaisuja ja käyttää mielikuvitusta, nähdä pidemmälle ja edetä sitä kohti. Nuorelle, jonka suunta on voinut olla hukassa jo yläasteelta asti, näiden näkyjen näkeminen on vaikeaa.

 

Ammatinvalinta ja koulutustaso ovat osittain periytyviä asioita: kotoa omaksutaan usein tieto siitä, mitkä ammatit ovat hyviä ja kannustetaan aiemmin hyväksi havaituille poluille. Maailma ympärillä on kuitenkin muuttunut, eikä aiemmin hyvät koulutusvalinnat ehkä takaakaan enää samaa lopputulosta. Kotoa voidaan omaksua myös maailmankatsomus, joka sanoo, ettei pysty tai ettei osaa eikä varsinkaan kannata. Jos kouluaikoina tällaiseen tulee vahvistusta, koulunkäynti ei suju, oppiminen on haastavaa tai koulussa kiusataan, vahvistaa kokemukset jo omaksuttua maailmankuvaa. Kaikki tämä muuttuu valintojen edessä arkuudeksi ja välinpitämättömyydeksi.

 

Tulevaisuuden valintojen ja muutoksen tekeminen voi olla vaikeaa, jos arjen mielekäs järjestäminen on hankalaa myös päivittäisellä tasolla. Miten opiskelupaikkaa haetaan, kuka siinä neuvoo? Miten toimeentulotukea haetaan? Millä kulkea töihin tai koulupaikkaan? Miten rahoittaa autokoulu, jonka hinta on kivunnut koko ajan korkeammaksi. Auton pitäminenkin on kallista, mutta välttämätöntä seudulla, jossa julkinen liikenne ei ole vaihtoehto. Nämä ovat asioita, joihin kaivattaisiin rakenteellisia muutoksia, sillä yksinäisestä arjesta ja liikkumisen vaikeudesta eivät puhu vain nuoriso vaan myös maaseutualueen ikääntyvät vanhukset.  Kiinnostavaa olisikin yhdistää karttatietokantoja hyvinvointimittarien tuottamaan tietoon. Millä etäisyydellä hyvinvointi alkaa laskea? Mistä etäisyys mitattaisiin? Terveysasemalta, kuntakeskuksesta, kauppapaikalta, koululta, liikuntahallilta? Mitkä ovat ne palvelut, jotka ylläpitävät ihmisten osallisuutta ja hyvinvointia kaikista eniten?

 

Vielä kiinnostavampaa olisi löytää sanoja toivosta. Siitä, että vaikka ei voisi luvata rikkautta ja menestystä, yrittäminen kannattaa silti. Oman polun ja oman paikan löytäminen palkitsee. Ihminen tarvitsee ihmistä ja tunteen siitä, että on merkityksellistä elää juuri sitä elämää, minkä on omakseen muokannut.

702, 2020

Yksinäisyys lamauttaa ja tekee työllistymisestä entistä vaikeampaa

Kirjoitus on ensimmäinen osa julkaisusarjaa, jossa tarkastellaan 100 nuoren haastattelujen pohjalta nousseita huomioita nuorten miesten hyvinvoinnista ja elämästä Etelä-Karjalassa.

Kohtasimme Esko – Kohti tasa-arvoisempaa työelämää -hankkeessa yli 100 nuorta, alle 30-vuotiasta miestä. Kysyimme kaikilta samat kysymykset koskien heidän asumistaan, osallisuuttaan, rahojen riittämistä ja perhe-elämää. Kysymyksiä oli yhteensä 27 ja niihin vastaaminen tuntui työläältä. Joskus kysymykset tuntuivat vaikeilta eikä vastausvaihtoehdoista löytynyt yhtään sopivaa. Kaiken kaikkiaan haastattelutilanne tuntui nuorista miehistä useimmiten epäkiinnostavalta ja turhauttavalta. Tässä onkin varmaan yksi syy sille, miksi tällaisia aineistoja on harvassa, vaikka monia kiinnostaa juuri se, mitä ajattelee nuori, jolla ei työ- tai opiskelupaikkaa ole ja joka on vaarassa ajautua yhteiskunnan ulkokehälle.

Asia kiinnostaa oppilaitoksia, se kiinnostaa nuorten perheitä ja se kiinnostaa työhönvalmentajia, kuraattoreja, sosiaalityöntekijöitä, päihdetyöntekijöitä, työnantajia, päättäjiä ja esimerkiksi meitä työllisyyshankkeissa toimijoita, jotka omalta osaltamme yritämme löytää ratkaisuja vaikeasti työllistyvien aseman parantamiseen. Se kiinnostaa siksi, ettei yhteiskunnalla ole varaa hukata yhtä ainutta tulevaisuuden tekijää. Siihen ei ole varaa taloudellisesti, mutta ennen kaikkea siihen ei ole varaa inhimillisesti.

Keinot auttaa ja kääntää kelkkaa ovat kuitenkin vähissä, mikäli ei ole tietoa siitä missä ongelman juurisyy on ja mikä olisi sellainen keino, joka auttaisi tarttumaan unelmaan, oppimaan, tekemään työtä, tarttumaan toista ihmistä kädestä, nojaamaan olkapäähän, olemaan yksi osa tätä maata ja maailmaa. Välillä tuntuu, että syrjästä ei kiinosta vastata, eikä yhteiskunta uskalla kysyä.

Yksi kyselymme aiheista koski osallisuutta. Siinä oli kolme alakysymystä, joista yksi kuului näin:

Kuulutko johonkin yhteisöön tai ryhmään?

Vastausvaihtoehdot:

  1. Koen, että olen osa yhteisöä, jossa minulla on merkitystä.
  2. Koen, että en kuulu mihinkään sellaiseen yhteisöön, jolla on minulle merkitystä.
  3. Koen, että olen kaiken ulkopuolella.

Alle puolet vastaajista koki olevansa merkityksellinen osa jotain yhteisöä. 56% prosenttia vastaajista ei kokenut kuuluvansa mihinkään merkitykselliseen yhteisöön ja 4% koki olevansa kaiken ulkopuolella. Tällaiset luvut ovat hälyttäviä, eivätkä kerro pelkästään siitä, ettei nuorella ole tällä hetkellä työ- tai opiskelupaikkaa. Vastaukset kertovat siitä, että suuri joukko tapaamistamme nuorista on asioidensa kanssa yksin ja kokee ettei ympärillä ole kannattelevaa yhteisöä, tarpeellista turvaverkkoa. Tällöin työllistämistoimet eivät ole niitä, mitkä ratkaisevat ongelmaa, sillä ne ovat vasta myöhempää, parempivointista aikaa varten. Kaikki syrjäytyneet eivät toki voi huonosti, mutta suurin osa kyllä. Yksinäisyys syö mielialaa ja saa olon tuntumaan arvottamalta, tutkimuksissa on todettu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden voivan tuntua fyysisenä kipuna.

Pitkään jatkunut yksinäisyys heikentää ihmisen hyvinvointia sekä altistaa vaikeammille mielenterveyden ongelmille. Yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumista voidaan kuitenkin hoitaa ja sen eteen voidaan tehdä rakenteellisesti töitä. Tällainen sosiaalinen kuntoutus ja tuki ei tarkoita aktiivimallin kaltaista patistelua, vaan pitkäjänteistä työtä sosiaalisten taitojen kartuttamiseksi ja negatiivisten, yksinäisyydestä johtuvien ajatusmallien purkamiseksi. Tehokkaimpia menetelmiä kasvatuspsykologian prosessori Niina Junttilan mukaan ovat:

  1. Sosiaalisten ja sosiokognitiivisten taitojen vahvistaminen.
  2. Ympärillä olevien ihmisten asenteiden suuntaaminen myönteisemmäksi ja hyväksymmäksi eli sosiaalisen tuen lisääminen.
  3. Sosiaalisten kontaktimahdollisten lisääminen.
  4. Yksinäisyyteen usein kuuluvien negatiivisten ajattelumallien vähentäminen ja uudelleensuuntaaminen.

(https://www.aspa.fi/fi/suuntaaja/suuntaaja-12018-yksin%C3%A4isyys-k%C3%B6yhyys-ja-merkityksellisyys/yksin%C3%A4isyys-satuttaa)

Osallisuutta ja osattomuutta tutkiskelee kauniisti ja surullisesti myös Ylen uusi Logged In -minisarja. Sarjan viidessä jaksossa tarkastellaan viiden nuoren miehen elämää. Sarjan tunnussävelessä Nikke Ankara laulaa, samalla kun kamera kuvaa keoiksi kerääntyneitä kaljatölkkejä, tuhkaa ja pölyä täynnä olevia lattioita ja pelikoneidensa taakse katoavia miehiä:

”Miks pyytäsin apua
ku kukaa ei ees tarjois
Tuntuu että kaikki muut luuserina pitää
ymmärrä hyvä ihmine
mä en voi tälle mitää

Mä valvon vielä vaikka kello on aamukuus
vaik painajaisetki on parempaa ku todellisuus
Tää menee meille jotka pimeydessä vaeltaa,
meille joilla ei oo mitää omaa paikkaa
Painajaisetkin on parempaa ku todellisuus”.

https://areena.yle.fi/1-50146907

602, 2020

Tule kaveriksi iäkkäälle -vapaaehtoistoiminnan koulutus Lemillä 5.3.2020

Syksyllä 2019 Lemillä käynnistyi Eksoten luotsaama vapaaehtoistoiminta  ikäihmisten parissa. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Riia Karels auttaa vapaaehtoisia löytämään sopivan iäkkään autettavan, tarjoaa tukea ja toiminnanohjausta sekä järjestää vapaaehtoistoimijoiden vertaistapaamisia ja koulutusta Lemillä sekä yhteistä virkistäytymistä. Toiminnan tarkoituksena on tukea ikääntyneiden hyvää arkea ja torjua yksinäisyyttä. Toimintamallia on rakennettu Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeen, Lemin kunnan ja Eksoten yhteistyössä.

Parhaillaan Lemillä haetaan uusia vapaaehtoisia mukaan iloiseen porukkaan ikäihmisten seuraksi ja avuksi. Jos olet kiinnostunut hyvän tekemisestä ja ikäihmisten parissa toimimisesta, tule kuulemaan lisää torstaina 5.3.2020 klo 17-19 Lemin Vanhassa Pappilassa järjestettävään vapaaehtoistoiminnan koulutukseen. Osallistuminen koulutukseen ei velvoita sinua vielä mihinkään. Voit tulla mukaan kuulemaan ja kyselemään.

Saat koulutuksesta todistuksen sekä erinomaiset valmiudet ikäihmisten parissa ulkoiluun ja tietoa vapaaehtoistoiminnasta. Koulutuksen jälkeen voit oman mielenkiintosi mukaan toimia ikäihmisten parissa esimerkiksi ulkoilukaverina, juttuseurana, asiointi- ja saattaja-apuna tai vaikkapa lehden lukijana. Koulutus on maksuton ja se järjestetään yhteistyössä Lemin kunnan, Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeen ja Eksoten kanssa. Tarjolla on maukasta iltapalaa.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen koulutukseen tarjoilua varten ma 2.3. mennessä
Eksoten vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Riia Karels, 040 1390366, riia.karels@eksote.fi

2901, 2020

Kysely kotiin tuotavien palveluiden käytöstä Jaalan alueella

Helmi -hankkeessa tehdään Kymenlaaksossa Jaalan alueella selvitystä ihmisten ajatuksista kotiin tuotavien palveluiden käytöstä. Kyselyn avulla on tarkoitus käynnistää asukkaiden kiinnostuksen ja tarpeiden pohjalta palvelurinkikokeiluja hyvinvointipalvelujen palvelutuottajien kanssa. Tavoitteena on löytää uusia ratkaisuja maaseutualueille, miten kotiin tuotavia palveluita voisi hankkia edullisemmin, ettei palveluiden matkakuluista tulisi niin suuria.

Kyselyssä kotiin tuotavilla palveluilla tarkoitetaan:

Apua ja palveluita, jotka mahdollistavat aktiivisen arjen ja kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Palvelut voivat olla esimerkiksi kodinhoitoa, ruoka- ja ateriapalvelua, siivouspalvelua, jalkahoitoa, pihatöitä tai remonttiapua, kotisairaanhoitoa tai muuta tukea arkeen. Kotiin tuotavia palveluita tarjoaa yksityiset hyvinvointipalvelujen tuottajat. Kotiin tuotavia palveluita voi ostaa kuka tahansa omakustannushintaan itse haluamaltaan palvelutuottajalta tai palvelusetelillä, mikäli se on myönnetty.

Jos kiinnostuit kyselystä, niin olethan yhteydessä Helmi -hankkeen projektityöntekijä Jenna Paajaseen, puh. 0503234852 tai jenna.paajanen@socom.fi

Kysely on osa Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hanketta, jossa tuetaan maaseudun ikäihmisten kotona asumista tutussa elinympäristössä sekä vahvistetaan heidän osallisuuden ja turvallisuuden tunnettaan. Hanke toteutetaan ajalla 1.5.2019 – 30.4.2021 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maaseutumaisissa kunnissa. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja rahoituksen on myöntänyt Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

1401, 2020

Hyvä ikääntyminen -kyläkierrokset Savitaipaleella ja Rautjärvellä

Kevään 2020 aikana Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeessa jalkaudutaan ikäihmisten pariin Savitaipaleen ja Rautjärven kylillä. Kyläkierrosten aikana kohdataan ikääntyneitä kyläläisiä, tiedotetaan palveluista ja toiminnoista sekä tarjotaan matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa. Tapaamisissa myös kuunnellaan ikääntyneiden omia toiveita, mikä tukisi heidän hyvinvointiaan ja poistaisi yksinäisyyden kokemuksia parhaiten. Tiedon pohjalta voidaan käynnistää esimerkiksi ikäihmisten kerhotoimintaa valituilla kylillä yhdessä kyläläisten kanssa. Ikäihmisiä yhteen kokoavat tapahtumat ja heidän omista tarpeistaan lähtevä kerho- ja ryhmätoiminta ovat osoittautuneet toimivaksi etsivän vanhustyön menetelmäksi maaseutualueilla eri puolella Suomea.

Tiedonvaihdon lisäksi keskiössä on myös kyläläisten yhdessäolo leppoisissa tunnelmissa maukkaan lounaan tai päiväkahvien merkeissä. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille kiinnostuneille avoimia.

Savitaipaleen kyläkierroksen aikataulu:

  • Ma 27.1. klo 11-14 Välijoen Nuorisoseurantalo Männistö (Männistöntie 10, 54750 Välijoki)
  • Ma 10.2. klo 11-14 Pettilän kyläkeskus (Kuivasensaarentie 1196, 54950 Pettilä)
  • Ti 18.2. klo 13-15 Hyrkkälän Erämiesten maja
  • (entinen koulu) (Taipalsaarentie 529, 54800 Savitaipale)
  • Pe 6.3. klo 12-15 Toimintakeskus Suvanto (Peltoinlahdentie 15, 54800 Savitaipale)
  • Ke 22.4. klo 13-15 Taipaleen yhteinen pöytä Heituinlahden nuorisoseurantalolla
    (Tuohikotintie 1266, 54770 Heituinlahti)

Savitaipaleen kyläkierros järjestetään yhteistyössä kylätoimijoiden, yhdistysten, Savitaipaleen vanhusneuvoston, Savitaipaleen kunnan, Taipaleen seurakunnan ja Eksoten kanssa.

Rautjärven kyläkierroksen aikataulu:

  • Ti 28.1. klo 11-14 Pitkäjärven Toimintakeskus In-Ka
    (Pienseläntie 21, 56800 Simpele)
  • Ti 4.2. klo 13-15 Silamuskoti, Änkilä
    (Änkiläntie 153, 56800 Simpele)
  • Ti 11.2. klo 11-14 Miettilän nuorisoseurantalo (Vilkontie 13, 56710 Miettilä)
  • Ma 17.2. klo 13-15 Rautjärven kunnantalo valtuustosali, (Simpeleentie 12, 56800 Simpele)
  • Ke 4.3. klo 13-15 Rautjärven aseman koulu (Urheilijankatu 9, 56610 Rautjärvi)

Rautjärven kyläkierroksen järjestetään yhteistyössä kylien, Rautjärven vanhusneuvoston, Rautjärven kunnan, Ruokolahden seurakunnan ja Eksoten kanssa

Helmi Hyvää elämää ikääntyneenä -hankkeen tavoitteena on vahvistaa maaseudulla kotona asuvien ikäihmisten sosiaalisia kontakteja, osallisuuden ja turvallisuuden tunnetta sekä vähentää yksinäisyyttä. Hankkeen rahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahoitus) ja rahoituksen on myöntänyt Kaakkois-Suomen Ely-keskus. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom.

Lisätietoja:

Heini Maijanen, puh. 0505954246, heini.maijanen@socom.fi

Load More Posts